5. LVI-tuotteita koskevia muita säädöksiä

Päivitetty 31.10.2018

Tällä sivulla esitetään lyhyt, ei kattava katsaus säädöksistä, jotka koskevat tiettyjä LVI-tuotteita tai niiden käyttösovellutuksia, tai joita tuotteen valmistajan tai käyttäjän tulee ottaa huomioon.

5.1 Koneturvallisuus

Konedirektiivi tuli Suomessa voimaan Suomen liittyessä EU:hun vuonna 1994. Direktiivi on sen jälkeen uusittu kahdesti: ensimmäinen konedirektiivi vuodelta 1989 kumottiin vuonna 1998 voimaan tulleella versiolla, ja EU hyväksyi uusimman konedirektiivin 2006/42/EY huhtikuussa 2006.

Konedirektiivin periaatteisiin kuuluu omavalvonta, jonka mukaan koneen valmistaja vastaa siitä, että laite on turvallinen. Direktiivi luettelee erikseen koneet, joilta edellytetään kolmannen osapuolen testausta ja/tai valvontaa: tietyt koneryhmät, joihin katsotaan liittyvän suurempi riski tai joilla katsotaan olevan erityisen tärkeä suojaava tehtävä, tai jotka todennäköisesti päätyvät kuluttajakäyttöön kuten esimerkiksi ruohonleikkurit.

Valmistaja vastaa, että laite täyttää yhtenäistetyn koneturvallisuuslainsäädännön vaatimuksia. Varustaessaan koneen CE-merkinnällä valmistaja antaa vaatimustenmukaisuusvakuutuksen. Jos koneessa tai laitteessa ilmenee ongelmia, viranomaiset voivat vaatia valmistajalta rakennetiedostoa, josta käy ilmi, että kone on suunniteltu ja valmistettu koneturvallisuusdirektiiviin perustuvan lainsäädännön mukaisesti.

Uuden konedirektiivin tavoitteena on yksinkertaistaa valmistajalle asetettuja velvoitteita sekä poistaa vanhan direktiivin ongelmallisia kohtia. Komissio on julkaissut laajan konedirektiivin soveltamisoppaan, linkki sivulla https://www.tyosuojelu.fi/markkinavalvonta/koneet-... josta löytyy myös mm. koneiden markkinavalvontaopas.

5.2 Sähköturvallisuus (LVD); elektromagneettinen yhteensopivuus (EMC)

Pienjännitedirektiivin (low voltage directive, 2014/35/EU) tarkoituksena on taata, että EU:n markkinoilla olevat sähkölaitteet eivät oikein käytettyinä, asennettuina ja huollettuina vaaranna henkilöiden, kotieläinten tai omaisuuden turvallisuutta. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kaikki vaihtovirralla nimellisjännitealueella 50–1000 V ja tasavirralla nimellisjännitealueella 75–1500 V toimivat sähkölaitteet.

Pienjännitedirektiivi on saatettu osaksi Suomen lainsäädäntöä seuraavien säädösten kautta: sähköturvallisuuslaki (410/1996), sähköturvallisuusasetus (498/1996) ja KTM:npäätös sähkölaitteiden turvallisuudesta (1694/1993). Sähköturvallisuuslain soveltamisala on pienjännitedirektiiviä laajempi; turvallisuusvaatimukset koskevat kaikilla jännitteillä toimivia laitteita.

Konedirektiivi (2006/42/EY) ja pienjännitedirektiivi ovat toisensa pois sulkevia säädöksiä siten, että sähkölaitetta markkinoille saatettaessa sovelletaan vain toista, ei molempia. Joissain tapauksissa valmistaja voi itse valita, kumpaa direktiiviä laitteeseen sovelletaan. Konedirektiivin liite 1 sisältää sähköturvallisuusvaatimuksia, jotka ovat samat kuin pienjännitedirektiivissä. Direktiivien turvallisuusvaatimukset ovat identtiset, mutta EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa viitataan vain joko kone- tai pienjännitedirektiiviin.

Sähkömagneettinen yhteensopivuus EMC-direktiivin (electromagnetic compatibility, 2014/30/EU) tavoitteena on varmistaa, että laitteistojen sähkömagneettinen yhteensopivuus on tasoltaan riittävä. Näin suojataan radiotietoliikennettä, sähkö- ja tietoliikenneverkkoja sekä niihin liittyviä laitteita sähkömagneettisilta häiriöiltä. EMC-direktiivin alaisella laitteistolla tarkoitetaan mitä tahansa loppukäyttäjälle tarkoitettua laitetta tai kiinteää asennusta, joka voi aiheuttaa sähkömagneettisia häiriöitä tai jonka toimintaan sähkömagneettinen häiriö voi vaikuttaa.

5.3 Sähkö- ja elektroniikkaromua koskevat säädökset (WEEE, RoHS)

Sähkö- ja elektroniikkalaite-romudirektiivin 2012/19/EU (WEEE-direktiivi) tarkoituksena on ennaltaehkäistä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun syntymistä sekä edistää romun uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja muita hyödyntämistapoja loppukäsittelyyn tulevan jätteen määrän vähentämiseksi. Suomessa on direktiivin piiriin tulkittu kuuluvaksi mm. pienet ilmanvaihtokoneet.

RoHS-direktiivi (Restriction of Hazardous Substances) (2011/65/EU) rajoittaa kadmiumin, lyijyn, elohopean, kuudenarvoisen kromin, polybromattujen bifenyylien (PBB) ja polybromattujen difenyylieetterien (PBDE) käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Direktiivin tarkoituksena on ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu sekä jätteiden haitallisuuden vähentäminen. Sillä halutaan myös edistää sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntämistä ja loppukäsittelyä ympäristöä säästävällä tavalla.

Direktiivi koskee laitteita, jotka tarvitsevat sähkövirtaa tai sähkömagneettista kenttää toimiakseen vähintään yhdessä käyttötarkoituksessaan asianmukaisesti tai jotka on tarkoitettu tällaisen virran tai kentän synnyttämiseen, siirtämiseen tai mittaamiseen ja lisäksi laite on suunniteltu käytettäväksi enintään 1 000 voltin vaihtojännitteellä tai enintään 1 500 voltin tasajännitteellä. Direktiivien vaatimukset koskevat kaikkia sähkö- ja elektroniikkalaitteita, joita ei ole erikseen rajattu soveltamisalan ulkopuolelle. Soveltamisalaan kuuluvat kodinkoneet, tieto- ja teletekniset laitteet, kuluttajaelektroniikka, valaistuslaitteet, sähkö- ja elektroniikkatyökalut, lelut, vapaa-ajan- ja urheiluvälineet, terveydenhuollon laitteet, tarkkailu- ja valvontalaitteet sekä automaatit. "Kodinkoneet"- ryhmään kuuluvat mm. tietyt ilmastointi- ja ilmanvaihtolaitteet.

Säädökset tulevat ehkä konkreettisimmin esille kodinkoneiden ja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kaupassa: jos ostan vaikkapa pesukoneen, on myyjä velvollinen ottamaan vanhan pesukoneeni vastaan ja huolehtimaan kierrätyksen veloituksetta. Tosin poiskuljetuksen ja romutuksen kustannukset on ”leivottu” uuden tuotteen hintaan.

5.4 Kemikaalilainsäädäntö (REACH)

REACH-asetuksessa http://www.kemikaalineuvonta.fi/fi/EU-asetukset/RE... (Registration, Evaluation, Authorization and restriction of Chemicals) säädetään kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista sekä tiedottamisesta toimitusketjussa. Asetus koskee kemiallisia aineita sellaisinaan, seoksissa ja esineissä. Tämä tarkoittaa, että asetus koskee esimerkiksi kemiallisia aineita maaleissa, siivousaineissa, liimoissa, teollisuuskemikaaleissa, tekstiileissä, huonekaluissa, urheiluvälineissä ja sähkölaitteissa. Asetus koskee myös kemikaalien ns. jatkokäyttäjiä, esimerkiksi maaleilla pinnoitettujen tuotteiden valmistajia. Siksi asetus koskee useimpia yrityksiä EU:ssa.

Asetuksen tärkeimpinä tavoitteina on

  • varmistaa terveyden- ja ympäristönsuojelu
  • tehostaa EU:n kemianteollisuuden kilpailukykyä
  • edistää vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä aineiden vaarojen arvioimiseksi
  • taata tavaroiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin sisämarkkinoilla.
REACHin pääperiaatteena on, että yritys
  • kerää tietoja aineen ominaisuuksista ja käyttötavoista
  • arvioi aineen vaarat ja riskit ja määrittää edellytykset aineen turvalliselle käytölle
  • toimittaa tiedot Euroopan kemikaalivirastoon (ECHA) rekisteröimällä aineen.
Viranomaiset käyttävät rekisteröintitietoja arvioidessaan aineita. Viranomaiset selvittävät, aiheuttaako aine riskiä terveydelle tai ympäristölle. Jos aiheutuvia riskejä ei voida hyväksyä, EU voi kieltää tai rajoittaa aineiden, seosten ja esineiden valmistusta, myyntiä tai käyttöä. Haitallisimpien aineiden käyttöön vaaditaan lupa. Tukes toimii REACH-asetuksen toimivaltaisena viranomaisena ja tekee yhteistyötä komission ja ECHAn kanssa asetuksen täytäntöön panemiseksi. Tukes vastaa kansallisen REACH-neuvontapalvelun järjestämisestä, tukee ECHAn komiteoiden työtä ja on vastuussa mm. rekisteröityjen aineiden arvioinnista, lupaprosessiin otettavien aineiden tunnistamisesta ja rajoitusehdotusten tekemisestä.

5.5 Painelaitelainsäädäntö

Painelaitteita ovat säiliöt, putkistot, höyryn tai ylikuumennetun veden tuotannon painelaitteet (höyry- ja kuumavesikattilat), varolaitteet ja paineenalaiset lisälaitteet. Painelaitteista kootaan laitekokonaisuuksia.

EU:ssa painelaitteiden yhdenmukainen suunnittelu ja valmistus sekä vapaa liikkuvuus on varmistettu eri direktiiveillä: painelaitedirektiivillä, yksinkertaiset painesäiliöt -direktiivillä ja aerosolidirektiivillä. Painelaitteiden käytöstä säädetään kansallisesti. Käyttösäädösten tarkastusvelvoitteet koskevat painelaitteita, jotka voivat aiheuttaa merkittävää vaaraa käyttöarvojensa tai sijoituksensa vuoksi. Lisätietoja sivulla https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/painelaittee...

5.6 ATEX (Räjähdysvaaralliset tilat)

ATEX-laitedirektiivi (atmosphères explosibles, 1994/9/EY, 2014/34/EU) koskee räjähdysvaarallisissa normaali-ilmanpaineisissa ilmaseoksissa - ilman ja kaasun tai ilman ja pölyn seokset - käytettäväksi tarkoitettuja laitteita. Direktiivi koskee sekä sähkö- että mekaanisia laitteita, laitekokoonpanoja, itsenäisiä suojausjärjestelmiä, turva-, säätö- ja ohjauslaitteita sekä tietyissä tapauksissa yksittäisiä komponentteja. Direktiivissä ryhmitellään laitteet kahteen ryhmään sen perusteella, missä laitteita käytetään. Ryhmän I laitteet on tarkoitettu sellaisiin kaivoksiin ja niiden maanpäällisiin osiin, joissa räjähdysvaara perustuu kaivoskaasuun ja/tai pölyyn. Ryhmään II kuuluvat muissa räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäväksi tarkoitetut laitteet. Ryhmän I laitteet on jaettu kahteen laiteluokkaan (M1 ja M2) ja ryhmän II laitteet kolmeen eri laiteluokkaan (1, 2 ja 3).

Räjähdysvaarallisia tiloja (Ex-tiloja) on muun muassa energian tuotannossa, kemianteollisuudessa, lääketeollisuudessa, elintarviketeollisuudessa, puunjalostusteollisuudessa sekä yleensä palavien nesteiden tai syttyvien kaasujen valmistuksessa, käsittelyssä tai varastoinnissa. Näillä aloilla esimerkiksi säiliöiden, putkistojen ja laitteiden sisätilat (säiliöt, siilot, syklonit ym.) kuuluvat vaativimpiin tilaluokkiin. Ex-laitteita ovat kaikki sellaiset koneet ja laitteet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi Ex-tiloissa. Mukaan luetaan myös näiden laitteiden räjähdyssuojauksen kannalta tarpeelliset turva-, säätö- ja ohjauslaitteet, jotka voivat sijaita toisinaan myös Ex-tilan ulkopuolella.

5.7 Markkinavalvonta

Markkinavalvonnalla tarkoitetaan markkinavalvontaviranomaisten toimintaa sen varmistamiseksi, että markkinoilla olevat tuotteet ovat vaatimustenmukaisia eivätkä vaaranna terveyttä, turvallisuutta tai ympäristöä. Markkinavalvonta on jälkikäteistä, riskinarviointiin perustuvaa valvontaa markkinoilla. Markkinavalvonnalla pyritään poistamaan markkinoilta laitteet, joiden osalta toiminnanharjoittajan omavalvonta on pettänyt. Tarkemmin eriteltynä markkinavalvonnalla pyritään varmistamaan

  • että markkinoille (myös EU:n ulkopuolelta) saatetut laitteet ovat turvallisia ja vastaavat lainsäädännön vaatimuksia
  • että CE-merkintä on kiinnitetty laitteisiin laillisesti
  • EU:n lainsäädännön johdonmukainen ja tasavertainen toimeenpano (tasaveroinen toimintaympäristö toiminnanharjoittajille ja petosten vähentäminen).

Suomessa markkinavalvonnasta on säädetty sektoreittain, ja valvontaa tekevät useiden eri ministeriöiden alaiset valvontaviranomaiset. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla markkinavalvontatehtäviä hoitaa Turvallisuus ja kemikaalivirasto (Tukes) https://tem.fi/markkinavalvonta

Koneiden markkinavalvonta kuuluu työsuojeluviranomaisille STM:n alaisuudessa, linkki https://www.tyosuojelu.fi/markkinavalvonta/koneet-... johon on linkitetty mm. laaja koneiden markkinavalvontaopas.