3.1 Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD)

Rakennusten energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön tavoitteena on rakennusten energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistäminen sekä rakennusten energiakulutuksen pienentäminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. 

Rakennuksissa kuluu noin 40 % Suomen energian kokonaiskulutuksesta. Säädöksillä toimeenpannaan rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä ja edistetään samalla Suomen omia tavoitteita energiatehokkuuden parantamiseksi.

EU:n jäsenmaat sitoutuivat Kioton sopimuksessa vähentämään kasvihuonepäästöjä kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosiin 2008-2012 mennessä; Suomen tavoitteeksi sovittiin tässä yhteydessä päästöjen rajoittaminen enintään vuoden 1990 tasolle. Energiankulutus kuitenkin kasvaa jatkuvasti, ja Euroopan unionissa rakennusten osuus tästä kulutuksesta on noin 40 prosenttia. Eniten kuluttavat valaistus, lämmitys, lämmin vesi ja jäähdytys. Direktiivi tuli ensimmäisen kerran voimaan vuonna 2002 ja uusittiin vuonna 2010. Direktiivin seuraavaa uusimista valmisteleva julkinen kuuleminen järjestettiin syksyllä 2015, direktiivin seuraavaan versioon on odotettavissa tarkempaa tietoa jo nykyisessä direktiiviversiossa esille otetun "lähes nollaenergiarakennuksen" määrittelystä ja toimenpiteistä tavoitteeseen pääsemiseksi.

Rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi vaikuttaa sekä uusiin että olemassa oleviin rakennuksiin.

Direktiivi sisältää kolme eri pääaluetta:

energiatodistuksen käyttöönotto;

energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset; ja

lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien ja -laitteiden määräaikaistarkastukset.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi luo kehyksen rakennusten energiatehokkuuden parantamiselle ja määrittelemiselle unionin jäsenmaissa. Direktiiviä sovelletaan kansallisella tasolla ottamalla huomioon maan ilmasto-olosuhteet, paikalliset olosuhteet, sisäilmastolle asetetut vaatimukset ja kustannustehokkuus.

Energiatodistus

YM:n "rakennusten energiatodistus" - sivulta löytyvät perustiedot ja linkit energiatodistuksia koskeviin suomalaisiin säädöksiin.

Energiatodistus on ollut Suomessa käytössä vuodesta 2008 lähtien kaikessa uudisrakentamisessa sekä vuodesta 2009 myynti- ja vuokraustilanteissa suurissa rakennuksissa sekä uusissa pientaloissa. Jatkossa energiatodistus tarvitaan myös vanhan pientalon myynnin tai vuokrauksen yhteydessä, kuten muissakin rakennuksissa.

Uudistetut energiatodistukset tulevat käyttöön vaiheittain. Niitä on tehty heti lain voimaantulon 1.6.2013 jälkeen lähes kaikessa uudisrakentamisessa sekä myynnin ja vuokrauksen yhteydessä asuinkerrostaloissa ja uudehkoissa pientaloissa. Todistuksen laatii aina pätevöitynyt tekijä, joka on rekisteröity ARA:n ylläpitämään energiatodistusrekisteriin.

Ennen vuotta 1980 rakennetuille pientaloille energiatodistus tarvitaan myynnin ja vuokrauksen yhteydessä vasta 1.7.2017 alkaen. Lisäksi muutamille muille rakennustyypeille on siirtymäaikoja: uudet säädökset ovat koskeneet rivi- ja ketjutaloja sekä liike- ja toimistorakennuksia 1.7.2014 alkaen ja hoitoalan rakennuksia sekä kokoontumis- ja opetusrakennuksia 1.7.2015 alkaen.

Mikäli kiinteistö on arvoltaan hyvin vähäinen, vuokra on pieni tai kohdetta ei esitellä julkisesti, energiatodistus voidaan laatia valmiin lomakkeen avulla niin kutsutun kevennetyn menettelyn kautta. Energiatodistusta ei tarvita muun muassa loma-asunnoille, suojelluille tai pienille, alle 50 m² kokoisille rakennuksille tai muulle rakennukselle, joka on rajattu EPBD:n soveltamisalan ulkopuolelle.

Energiatehokkuusvaatimukset, energialaskelmat

Rakennusten energiatehokkuusvaatimuksia ja energialaskelmia käsitellään Suomen rakentamismääräyskokoelmassa, nykyisin osissa D3 ja D5.

Järjestelmien ja laitteiden määräaikaistarkastukset

EPBD esittää jäsenvaltioille myös velvoitteita lämmitys. ja ilmastointijärjestelmien määräaikaistarkastuksista.