4. Tuotteiden vaatimustenmukaisuus

Päivitetty 5.11.2018

4.1 Tuotteiden hyväksyntä

Jo vuosikymmeniä on ollut käytössä erilaisia tapoja osoittaa, että kaupan oleva tuote täyttää joko viranomaisten tuotteelle tai sen ominaisuuksille asetettuja vaatimuksia (säädöksiin perustuva tuotehyväksyntä - koskee tyypillisesti tuotteen turvallisuutta), tai yhteisesti vapaaehtoispohjalta esimerkiksi tietyn teollisuudenalan yhteisesti sopimia kriteereitä. Tällainen ns. vapaaehtoinen hyväksyntä tai sertifiointi voi koskea esimerkiksi tuotteessa käytettäviä materiaaleja tai tuotteen suorituskykyä.

Siirtyminen kansallisesta tuotehyväksynnästä eurooppalaiseen hyväksyntä- ja merkintäjärjestelmään on laaja, raju ja usein myös hidas muutosprosessi, jossa on useita vaiheita, kuten

  • EU-lainsäädännön kehittäminen (esimerkiksi ekosuunnitteludirektiivin laadinta n. 2003-2005)
  • lainsäädännön tuotekohtaisen toimeenpanon mahdollistavan asetuksen laadinta (esimerkiksi lämmityskattiloille n. 2006-2013)
  • tuotetta koskevien testausstandardien laadinta tai olemassa olevien standardien päivitys
  • markkinavalvonnan organisointi.

Kaikki mainitut vaiheet edellyttävät laajoja valmistelutoimenpiteitä, ja säädösten ja standardien hyväksyntä edellyttää laajaa eurooppalaista konsensusta. Koko valmisteluprosessi voi olla vuosikymmenien pituinen. esimerkiksi Rakennustuoteasetusta edeltänyt Rakennustuotedirektiivi tuli voimaan vuonna 1991, ja tuolloin vielä kaavailtiin kaikkien rakennustuotteiden olevan CE-merkinnän piirissä reilusti ennen vuosituhannen vaihdetta. Uusittu Rakennustuoteasetus tuli voimaan vuonna 2013, ja edelleenkin LVI-tuotteista pitkälti yli puolet on eurooppalaisen CE-merkinnän ulkopuolella.

Osittain tästä valmisteluprosessin hitaudesta ja monivaiheisuudesta johtuen on säädöksiin pohjautuvan tuotehyväksynnän rinnalle tullut erilaisia kansallisia tai vapaaehtoisia eurooppalaisia menettelyjä, kuten useille ilmatekniikan tuoteryhmälle laaditut Eurovent-sertifiointimenettelyt. Hyvin toimivaksi osoittautunut vapaaehtoinen menettely voi olla arvokas esikuva säädöspohjaiselle hyväksyntämenettelylle kyseisen säädöksen aikanaan valmistuessa, joskus jopa sellaisenaan, yleensä kuitenkin laajan uusimisen tai suppean päivityksen jälkeen.

Edellä kuvatusta kehityskulusta johtuen tuotteiden hyväksyntä on erittäin hämmentävä kokonaisuus. Samalle tuotteelle saattaa aiheutua jopa ristiriitaisia vaatimuksia eri säädöksistä, ja vapaaehtoisten merkintöjen ja sertifikaattien määrä on valtava. Asioista on julkaistu valtavasti tietoa mm. EU:n, kansallisten viranomaisten, toimiala- ja kuluttajajärjestöjen toimesta, mutta suurin osa tiedoista käsittelee yhden, korkeintaan kahden EU-säädöksen mukanaan tuomia "pelisääntöjä". LVI-alalla käytettävistä tuotteista monille on voimassa tai valmisteilla vaatimuksia useamman säädöksen (esim. ekosuunnitteluasetus, rakennustuoteasetus, konedirektiivi, LVD, EMC jne.) perusteella, ja kun otetaan mukaan vielä useista tuoteosista koostuvat tuotteet, niin esimerkiksi ilmankäsittelykoneelle ja siinä käytettäville tuoteosille voi vaatimuksia tulla lähes kymmenen EU-säädöksen nojalla.

Rakennustuoteasetus (CPR) ei harmonisoi tuotteita, vaan tuoteominaisuuksien ilmoitustavan. Tuotteille vaatimukset asetetaan edelleen kansallisesti. Kansallinen suoritustaso voidaan määritellä tai tarkentaa kansallisten soveltamisstandardien (NAS) avulla.

Rakennustuotteet

Rakennustuotteen ominaisuudet, joiden perusteella tuotteen kelpoisuus ja määräystenmukaisuus voidaan todeta, voidaan Suomessa osoittaa

Eurooppalaisella menettelyllä
  • CE-merkinnällä, kun tuotetta koskeva harmonisoitu tuotestandardi on olemassa (rakennustuoteasetus) tai kun tuotteen valmistajalla on tuotteelleen eurooppalainen tekninen arviointi (ETA)
  • ratkaisun ohjeenmukaisuuden perusteella (esimerkiksi eurokoodimitoitus).

Kansallisella menettelyllä

  • tyyppihyväksynnällä, kun tuotetta koskeva YM:n tyyppihyväksyntäasetus on olemassa (laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä)
  • varmennustodistuksella (laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä)
  • valmistuksen laadunvalvonnalla (laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä)
  • rakennuspaikkakohtaisella varmentamisella, jollei tuotteen kelpoisuutta ole muutoin osoitettu.

Laissa eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (954/2012) säädetään menettelyistä sen toteamiseksi, täyttääkö rakennustuote maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla säädetyt olennaiset tekniset vaatimukset. Lakia sovelletaan sellaiseen rakennustuotteeseen, joka ei kuulu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai jonka valmistaja ei ole hankkinut tuotteelleen eurooppalaista teknistä arviointia. Laissa mainittuja valmistajalle vapaaehtoisia menettelyjä rakennustuotteen kelpoisuuden toteamiseksi ovat tyyppihyväksyntä, varmennustodistus tai valmistuksen laadunvalvonta. Rakennustuotteen kelpoisuus osoitetaan rakennuspaikkakohtaisesti, jollei kelpoisuutta ole muuten osoitettu.

4.2 CE-merkintä

CE-merkintä (ransk. Conformité Européenne) tuotteessa osoittaa, että valmistaja vakuuttaa tuotteen täyttävän sitä koskevien EU:n direktiivien vaatimukset, ja että tuote on läpikäynyt mahdollisesti vaaditut tarkistukset. CE-merkintä on tarkoitettu helpottamaan tavaroiden vapaata liikkumista Euroopan sisämarkkinoilla. CE-merkintä voidaan yleensä kiinnittää tuotteeseen ilman puolueettoman osapuolen suorittamaa testausta.

CE-merkin kiinnittää tuotteeseen tuotteen valmistaja tai, jos tuote on valmistettu EU:n ulkopuolella, tuotteen EU-markkinoille saattava valtuutettu edustaja. CE-merkintää ei siis haeta viranomaiselta. Tuotteen valmistajan velvollisuus on osoittaa, että markkinoille saatettava tuote täyttää sitä koskevat eurooppalaiset vaatimukset. Jos merkkiä ei voi kiinnittää itse tuotteeseen, se voi olla pakkauksessa tai asiakirjoissa.

Valmistaja tai se, joka saattaa CE-merkityn tuotteen markkinoille, ilmoittaa tuotteen tekniset ominaisuudet ns. suoritustasoilmoituksella (Declaration of Performance, DoP).

CE-merkintä ei ole yleinen turvallisuusmerkki eikä kaiken kattava turvallisuuden tae kuluttajille. Direktiivit eivät kata tuotteen kaikkia ominaisuuksia esim. käyttöominaisuuksia vaan vain tietyn osan esim. mekaanisen kestävyyden tai syttyvyyden. CE-merkintä ei myöskään erottele tuotteiden paremmuutta.

Rakennustuoteasetuksen nojalla tuotteeseen kiinnitettävä CE-merkintä on pakollinen tuotteille, joille on olemassa harmonisoitu eurooppalainen tuotestandardi (hEN), tai eurooppalainen tekninen arviointi (ETA). Ellei harmonisoitua eurooppalaista standardia tai ETAa ole, tuotetta ei voi CE-merkitä ja tällöin vaatimustenmukaisuus osoitetaan kansallisella menettelyllä, kuten tyyppihyväksynnällä. Kansalliset menettelyt ja niiden käyttö on säädetty tuotehyväksyntälailla. Tyyppihyväksyntää ei voi hakea tuotteelle, jolle on harmonisoitu standardi.

Harmonisoidut standardit ja ETAt mahdollistavat CE-merkinnän jo noin 80 %:lle rakennustuotteita, mutta LVI-tuotteiden ja etenkin ilmateknisten tuotteiden kohdalla tilanne on toinen. Harmonisoitu standardi on valmiina palopelleille (SFS-EN 15650), on myös paloteknisten ominaisuuksien luokitusstandardit ilmanvaihtolaitteille sekä savunpoistoon tarkoitetuille tuotteille EN 13501- standardisarjassa, ja valmisteilla mm. paloeristetyille kanaville. Mm. palokatkoille on valmistunut eurooppalaisia teknisiä hyväksyntäohjeita, jotka mahdollistavat CE-merkinnän.

Suoritustasoilmoitus (DoP) on myös pakollinen CE-merkinnän edellytyksenä. Suoritustasoilmoitus on ainoa mahdollinen tapa ilmoittaa rakennustuotteen ominaisuuksien arvot ja luokat. DoP voi olla paperilla (tuotteen mukana) tai sähköinen (valmistajan www-sivulla, tuotteen mukana tulee tällöin olla koodi, jonka avulla pääsee käsiksi DoPiin).

CE-merkinnästä on lisätietoja mm. ”hEN helpdesk” - sivulla http://www.henhelpdesk.fi/ce-merkinta.html ja Tukesin sivuilla.

4.3 Tuotteiden eko- ja ympäristömerkinnät

Vapaaehtoiset ekomerkinnät esim. EU:n Ekokukka tai Energy Star tai kotimainen Joutsenmerkki myönnetään tuotteille, jotka ovat korkealla tasolla ympäristönsuojelun tai energiatehokkuuden suhteen. Ekosuunnitteluvaatimuksilla sen sijaan saadaan rajattua markkinoilta pois ympäristön kannalta epäedullisimpia tuotteita. Joidenkin tuotteiden kohdalla energiamerkinnällä ja vapaaehtoisella merkinnällä voi olla kiinteämpi yhteys esimerkiksi siten, että korkeimman energialuokan (A) tuotteille myönnetään EU:n ekokukka.Kaiken kaikkiaan erilaisia eurooppalaisia, alueellisia ja kansallisia ympäristömerkintöjä on satoja. Mm. kuluttajia lähellä olevat järjestöt kuten Kuluttajaliitto ja Martat ja erilaiset neuvontapalvelusivut kuten ymparistoosaava.fi antavat sivuillaan opastusta tuotteiden erilaisista merkinnöistä.