1. EU-lainsäädäntö

Päivitetty 30.10.2018

EU:n toimielimissä hyväksytyt ja vahvistetut säädökset on otettava EU:n jäsenvaltioissa kansallisiin säädöksiin säädöskohtaisesti sovitun määräajan puitteissa - asetukset sellaisenaan, direktiivit sallivat kansallista pelivaraa mutta sekin yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti.

1.1 EU:n keskeiset toimielimet

EU-säädösten laadinnassa ja hyväksymisessä ovat keskeisissä rooleissa:

Euroopan komissio (The European Commission) tekee lainsäädäntöesityksiä ja valvoo lainsäädännön soveltamista sekä vastaa EU:n toimintapolitiikan ja talousarvion täytäntöönpanosta. Komissio on ainoa EU:n toimielin, joka voi esittää lainsäädäntöä Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi.

Komission päivittäisestä työstä vastaa sen virkamiehistö (noin 30 000), jotka työskentelevät eri politiikan aloista vastaavissa pääosastoissa, joita ovat mm. energia (DG-ENER) ja ilmastoasiat (DG-CLIMA).

Euroopan parlamentti (the European Parliament):
EU-kansalaiset valitsevat sen jäsenet (MEPit, 751 jäsentä) suorilla vaaleilla, jotka järjestetään joka viides vuosi. Seuraavat vaalit järjestetään toukokuussa 2019. Parlamentilla on kolme päätehtävää: lainsäädäntö, valvonta ja EU-budjetti. Euroopan parlamentin työtä voi seurata verkossa, mm. parlamentin täysistuntoja on mahdollista seurata suorina lähetyksinä.

Valiokunnat (Committees) ennen parlamentin yleisistunnon käsittelyä asiat valmistellaan valiokunnissa aiheesta riippuen, esim. energia-asiat käsitellään ainakin teollisuus- ja energiavaliokunnassa (ITRE) ja ympäristövaliokunnassa (ENVI).

Euroopan unionin neuvosto (The Council of the European Union) on yhdessä Euroopan
parlamentin kanssa EU:n toinen päättävä elin. Neuvoston kokouksissa EU-valtioiden ministerit keskustelevat lakiesityksistä ja -muutoksista, hyväksyvät uutta lainsäädäntöä ja koordinoivat alansa politiikkaa. Ministereillä on valtuudet tehdä sitovia päätöksiä maansa hallituksen puolesta toimista, joista neuvoston kokouksissa sovitaan. Kokoonpano riippuu käsiteltävistä asioista.

Päätösten valmistelu tehdään komission, parlamentin ja neuvoston yhteistyönä. Esityksiä muokataan niin pitkään, että kaikki kolme toimielintä voivat hyväksyä esityksen. Usein parlamentin kanta on tiukempi kuin jäsenmaita edustavan neuvoston koska jäsenmaiden tehtäväksi jää mm. direktiivien toimeenpano ja sen toimeenpanon kustannukset.

Euroopan unionin neuvostoa ei pidä sekoittaa Eurooppa-neuvostoon eikä Euroopan
neuvostoon.

Eurooppa-neuvosto (the European Council) on EU:n toimielin, jonka neljä kertaa vuodessa pidettävissä huippukokouksissa EU-maiden johtajat keskustelevat EU-politiikan painopisteistä.

Euroopan neuvoston (Council of Europe) perustehtävä on ihmisoikeuksien, moniarvoisen demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen turvaaminen ja kehittäminen.

Lisätietoja parlamentin toiminnasta ja muista toimielimistä on luettavissa täältä.

1.2 Päätöksenteon eteneminen EU:ssa

EU-säädösten valmistelu on monivaiheinen prosessi. EU:n päätöksenteossa käytetään yleisimmin ns. tavallista lainsäätämisjärjestystä. Se tarkoittaa sitä, että Euroopan parlamentin on hyväksyttävä EU:n lainsäädäntö yhdessä neuvoston kanssa.

Komissio tekee säädösehdotukset, ja parlamentti ja neuvosto päättävät niiden hyväksymisestä. Tämän jälkeen komissio ja EU-maat panevat säädökset käytäntöön ja komissio valvoo niiden täytäntöönpanoa.

Ennen kuin komissio tekee lakialoitteita, se arvioi niiden mahdolliset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset. Tämä tapahtuu laatimalla vaikutusten arviointeja, joissa mahdollisten toimenpiteiden haitat ja hyödyt määritellään.

Komissio kuulee myös sidosryhmiä, kuten kansalaisjärjestöjä, paikallisia viranomaisia sekä eri tuotannonalojen ja kansalaisyhteiskunnan edustajia. Asiantuntijatyöryhmät neuvovat teknisissä kysymyksissä. Näin komissio varmistaa, että lakiehdotukset vastaavat niiden ryhmien tarpeita, joihin ne eniten vaikuttavat, mutta samalla vältetään tarpeetonta byrokratiaa.

Kansalaiset, yritykset ja muut organisaatiot voivat osallistua kuulemismenettelyihin julkisten kuulemisten verkkosivun kautta.

Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto arvioivat komission tekemät lainsäädäntöehdotukset ja ehdottavat niihin muutoksia. Jos neuvosto ja parlamentti eivät pääse muutoksista yksimielisyyteen, ehdotus päätyy toiseen käsittelyyn. Siinä parlamentti ja neuvosto voivat jälleen ehdottaa muutoksia. Parlamentti voi estää lainsäädäntöehdotuksen etenemisen, jos se ei pääse yksimielisyyteen neuvoston kanssa. Parlamentissa asiat käsitellään ennen täysistuntoa yhdessä tai useamassa valiokunnassa. Valiokuntakäsittely on yleensä kiireisintä lobbausaikaa esityksen sisällön kannalta. Keskeisessä roolissa esitysten sisällön osalta on asian esittelijäksi määrätty valiokunnan jäsen.

Jos molemmat toimielimet ovat yksimielisiä muutoksista, lainsäädäntöehdotus voidaan hyväksyä. Jos yksimielisyyteen ei päästä, sovittelukomitea yrittää löytää ratkaisun. Lopullisen käsittelyn aikana sekä neuvosto että parlamentti voivat estää lainsäädäntöehdotuksen etenemisen.

1.3 Asetukset, direktiivit ja muut säädökset

EU:n perussopimuksissa määriteltyihin tavoitteisiin pyritään erityyppisillä oikeudellisilla säädöksillä. Niistä toiset ovat sitovia, toiset eivät. Joitakin säädöksiä sovelletaan kaikissa EU-maissa, toisia vain osassa maita.

Asetukset ovat sitovia säädöksiä, joiden kaikkia osia on sovellettava kaikkialla EU:ssa. Kun esimerkiksi sähkömoottoreiden hyötysuhteille määriteltiin moottoreita koskevassa ekosuunnitteluasetuksessa vähimmäisvaatimus, tuli tämä vaatimus samansisältöisenä voimaan samanaikaisesti koko EU:n alueella.

Direktiivit ovat säädöksiä, joissa määriteltyihin tavoitteisiin kaikkien EU-maiden täytyy pyrkiä. Yksittäiset maat saavat kuitenkin itse päättää, miten tämä käytännössä tapahtuu. Direktiivissä voidaan määritellä vähimmäisvaatimuksia, mutta direktiivin säännökset toimeenpanevien lakien säätäminen on yksittäisten maiden omalla vastuulla ja jäsenmaa voi asettaa direktiivin vähimmäistasoa tiukempia vaatimuksia.

Päätökset sitovat niitä, joille ne on osoitettu (esimerkiksi yksittäiselle EU-maalle tai yritykselle), ja niitä sovelletaan sellaisinaan. Kun komissio esimerkiksi teki päätöksen, jonka mukaan Microsoft joutuu maksamaan sakkoa hallitsevan markkina-asemansa väärinkäytön vuoksi, päätös koski vain Microsoftia.

Suositukset eivät ole sitovia, niillä ei siis välttämättä ole oikeudellisia seuraamuksia. Suosituksen avulla toimielimet voivat ilmaista kantansa ja ehdottaa toimia ilman, että suosituksen kohteena oleville seuraa oikeudellisia velvoitteita.

Lausunnolla toimielimet voivat ilmaista kantansa, mutta lausunnosta ei seuraa sen kohteena oleville oikeudellisia velvoitteita. Lausunto ei ole sitova. Lausuntoja voivat antaa EU:n päätoimielimet (komissio, neuvosto, parlamentti), alueiden komitea sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitea.

Standardit ovat eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen toimikunnissa ja työryhmissä laadittuja konsensusdokumentteja, joilla ei sellaisenaan ole lainsäädännöllistä voimaa. Lyhenne EN ja numero.

Harmonisoidut standardit eli yhdenmukaistetut standardit ovat komission kehotuksesta laadittuja standardeja, joihin viitataan EUn asetuksissa. Niiden noudattaminen on pakollista. Noin 1/5 eurooppalaisista standardeista on harmonisoituja. Lyhenne EN ja numero.

Virallinen lehti. Unionin säädökset astuvat voimaan silloin, kun ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä samanaikaisesti kaikilla unionin virallisilla kielillä.

Kieliasu. Direktiivien ja muiden säädösten kieliasu on usein vaikeaselkoista suomen kieltä. Tähän vaikuttaa mm. se, että alkuperäisessä tekstissä olevilla termeillä ei ole aina suomenkielistä vastinetta ja käännösvaiheessa joudutaan ottamaan käyttöön uudissanoja esim. ”älyratkaisuvalmiusindikaattori” (Smart Readiness Indicator). Toinen kielivaikeus liittyy käännösformaattiin. Kappaleiden ja lauseiden on kaikissa kieliversioissa vastattava toisiaan, jolloin suomen kieleen saattaa tulla todella pitkiä ja monimutkaisia virkkeitä.